Wednesday, 6 July 2016

Hahmot ja puvut

Uusin blogini ulkoasua ja halusin itselleni sellaisen palkin, jossa on linkkejä. Olen muilla nähnyt tällaisia "Tehdyt cossit" -listoja, jotka on linkitetty kyseiseen blogin yläpalkkiin ja halusin tehdä samanlaisen. Koitin listata hahmot jossain suurpiirteisessä aikajärjestyksessä. Joistain hahmoista on tullut tehtyä useampia asuja tai versioita ja ne on laitettu kaikki kyseisen hahmon kohdalle, ettei lista venyisi ihan niin paljon. (On tämä silti aika pitkä postaus.)

Ned the Piemaker - Pushing Daisies

Kuvaajat: minä ja Shiro samurai
Katsoimme Roosan kanssa lähiaikoina Pushing Daisiesin ja tykästyin sarjaan kovasti. Halusin cossata siitä, koska olisi kivaa päästä jutustelemaan sarjasta ja Ned on ihanan awkward.

Heitin ensin kasaan omistamistani vaatteista aika perus version Nedistä. Mutta halusin tehdä myös jonkun muun version. Roosa ehdotti puolivakavissaan Comfort Food -jakson kisa-asua ja päätinkin tehdä sen ihan oikeasti.

Piirakka-hatun askartelu oli kivaa, liivin ei niinkään. En ole liiviin täysin tyytyväinen, koska kiireessä jouduin tekemään huonohkoja kangas ja tekniikkavalintoja.









Nitori Aiichirou - Free! Iwatobi swim club / Eternal summer

Kuvaajat: Roosa ja minä
Nitorista tuli suosikkihahmoni joskus Free!:n toisella kaudella. Nitori on tosi herttainen ja kaupan päälle vielä söpö.

Meido-puvun halusin tehdä, että voisin vaihteeksi kokeilla jotain erilaista. En ollut käyttänyt mekkoja vuosiin, etenkään vapaaehtoisesti, mutta se oli yllättävän mukavaa. Ehkä se auttoi, että Nitori on kumminkin poika.

Tykkään myös itse designata juttuja. Bile asun tein Nitorille cosplaytanssiaisia varten. Ja puku on myös tosi mukava päällä, joten ilman muuta sunnuntaipuku-materiaalia

Sunnuntaipukuja ovat myös pari muuta kasuaalia versiota, jotka on repäisty kaapista juurikin sillä ajatuksella, että puvut olisivat mukavia päällä.









Teddy Lupin - Harry Potter

Kuvaaja: Helene Lindfors
Halusin muuten vain askarrella itselleni Harry Potter teemaisen punk liivin. Teddy vain sattui hahmona olemaan sellainen, että fandomissa on yleinen mielikuva, että Teddy on sinihiuksinen ja vähän kapinallinen/punk henkinen. Myöskin Teddy valikoitui hahmoksi, koska tämä on Puuskupuh ja liivin selässä oli jo minulle itselleni Puuskupuh-vaakuna.

Liiviä oli hauska askarrella ja muiden Potter-fanien kanssa kiva jutustella.










Hiccup Horrendous Haddock III - How to Train Your Dragon

Kuvaaja: Roosa
Hiccup on taas näitä awkwardeja teinisällejä, joita tykkään cossata. Olin myös tosi innoissani pehmo-Toothlessin tekemisestä. Pukuun olen aika tyytyväinen. Vaikkakin kun olen hiukan lihonut, puku ei istukkaan ihan niin hyvin. Oh well.

Olen muuten myös erityisen tyytyväinen viereiseen kuvaan. Siinä on jotenkin ilme kerrankin tosi kohdillaan.












prince Zuko - Avatar the Last Airbender

Kuvaaja: Ida Juva
Kavereiden kanssa oli jo pitkään ollut puhetta AtLA ryhmästä, koska niin moni löysi itselleen sopivan hahmon ja hahmotoiveet eivät edes menneet pahemmin ristiin. Minä olin tietysti angstinen teini-Zuko, joka ei osaa hankkia ystäviä.

Zukon kanssa pääsin maskeeraamaan arpea, mikä oli hauskaa. Lateksi-nenäliina pohjan tekeminen oli hauskaa, mutta arven värittäminen osoittautui vähän haasteellisemmaksi. Voisin ihan mielelläni joskus kyllä kokeilla arven maskeeraamista uudestaankin.

Peruukin kanssa oli omat ongelmansa, kun otsahiukset eivät meinanneet asettua nätisti. Ja piilarit hiersivät silmässä sen verran, että luovutin puolessa välissä päivää. Tämä puku täytyy joskus ehkä uusia vielä.
Tein myös toista kertaa jonkinlaista kenkien muokkausta. Ehkä tästä joskus vielä tulee jotain.









Nanase Haruka - Free! Iwatobi swim club

Kuvaajat: Thalionkalwen ja Sanna
Harua cossasin alunperin ranta Yukiin. Uikkarit tein, mutta muuten nappasin vaan kaapista mukaan hupparin ja uimalasit. Ranta Yukissa kävin ensimmäistä kertaa uimassa cossi päällä. Ensimmäinen kerta oli myös teippibindaukselle. En ollut ennen tullut tarvinneeksi open chest bindausta.

Myöhemmin innostuin tekemään version, jossa Harulla on pelkät uimahousut ja essu. Puku oli oikeastaan yllättävän mukava, joskin vähän viileä Traconiin. Essun kanssa tuli kokeiltua jotain open chest bindauksen vastakohtaa, kun selän piti olla teipitön.












Mihashi Ren - Ookiku furikabutte

Kuvaajat: Paula Rynty ja Laura Tikkanen
Roosa esitteli minulle Oofurin tosi homona baseball animena. Mihashi on tosi sympaattinen hahmo ja halusin cossata häntä. Puvun tekeminen oli ihan hauskaa. Tosin housut eivät nykyään enää taida mahtua, joten tämä puku lienee eläkkeellä, kunnes hankin uudet.

Oofuri ei ole ihan niin tunnettu sarja, joten kun bongasin muita cossaajia sarjasta, siinä tuli juteltua ja sovittua shootti Ropeconiin. Shoottaaminen oli hauskaa ja muu porukka oli tosi hilpeää. Silloin oli puhetta, että olisi kivaa saada kasaan koko joukkue, mutta sitä ei koskaan tullut tehtyä.

Myöhemmin heitin myös kaapista päälle Mihashin koulupuvun Turussa pidetylle cosplay-piknikille.









Armin Arlert - Shingeki no kyojin

Kuvaaja: Shiro samurai
SnK oli kovassa suosiossa ja pitihän se sitten itsekin katsoa. Tykkäsin hirveästi siitä, miltä sarjan animaatio näytti ja olin hirveän utelias tulevien juonenkäänteiden suhteen. Armin nousi nopeasti suosikikseni ja totesin myöskin, että sopisin kasvonpiirteideni puolesta häneksi ihan hyvin.

Lapsi-versio oli kaappi cossi, kun 3D gear valjaat eivät valmistuneet ajoissa. Halusin kuitenkin tehdä remmit itse, koska se tarjosi mielenkiintoisen homman niiden hahmottamisessa. Tein myös ensimmäistä kertaa jonkinlaiset boot coverit. Onhan ne aika kömpelöt, mutta se oli ihan opettava kokemus.








Carlos the Scientist - Welcome to Night Vale


Kuvaajat: Ronja Verkkapuro ja minä
Iso osa kavereistani oli alkanut kuunnella Welcome to Night Valea, joten pitihän siitä sitten itsekin ottaa selvää. Roosan kanssa totesimme, että olemme selvästi Cecil ja Carlos, joten pitihän heitä sitten cossata.

Tykkäsin olla Carlos. Puku oli rento ja labratakkikin löytyi opiskeluiden puolesta autenttisesti hopeanitraatti- ja joditahraisena. Oikeanpuoleisen on tarkoitus olla enemmän kouluikäinen Carlos ja vasemmanpuoleinen on lähinnä puvun testausta.

Kokeilin myös ekaa kertaa hiuspuuteria ja se osoittautui sottaavaksi, mutta ihan ok ratkaisuksi ehkä pienissä määrissä.










Will Graham- Hannibal


Kuvaaja: Sofia Flinck
Will oli aika äkillisesti mieleen tullut cosplay idea. Osa siitä lähti liikkeelle, kun tajusin, että minulla on vähän saman malliset silmät kuin Willillä ja naamani olisi ehkä helppo taiteilla saman näköiseksi.

Puku oli oikeastaan suoraan kaapista ja kirpputorilta, mutta partaa pääsin tekemään ensimmäistä kertaa. Ja opin ehkä edes vähän kihartamaan hiuksiani suoristusraudalla.








Kyo Sohma - Fruits Basket


Kuvaaja: Shiro Samurai
Kyota cossasin lähinnä Shiro samurain pyynnöstä. Tämä oli cossaamassa Kyon senseitä ja isähahmoa, Kazumaa, ja kaipasi Kyota seurakseen. Olin joskus teininä katsonut animen, mutta se ei herättänyt erityisen suuria tunteita, vaikka pidinkin sarjan ideasta. Nyt luin kuitenkin mangan, joka oli paljon parempi.

Kyon puku näyttää yksinkertaiselta, mutta housujen ompelu taskuineen kaikkineen oli oma projektinsa. Kävi ilmi, että paitoja on helpompi tehdä kuin housuja, joissa on vetoketjusepalus.







Bilbo Baggins - the Hobbit: An Unexpected journey


Kuvaaja: MinMinWitch
Olen ollut Tolkien-fani jo kauan ennen kuin edes kuulin cosplaysta. Hobitin luin joskus ala-asteella, vaikkakin Sormusten Herra oli aina se suurin suosikki. Kun Hobitti-leffat ilmestyivät olin kuitenkin jo syvällä cosplay-suossa. Tykkäsin Bilbon designista ja arvelin oman naamani sopivan ihan hyvin hobitille.

Tähän pukuun ompelin oikeasti aika paljon osia ja maalasin kuvioita huiviin. Ja tein fimosta nappeja. Ensimmäistä kertaa myös liimasin Punanaamiosta vuonna nakki ostetut suippokorvat päähäni.

Tähän pukuun olen itse asiassa tosi tyytyväinen ja olen käyttänyt sitä aika paljon. Vieläkin voisin ehkä lisätä siihen miekan jos jaksaisin.

Bilbon kanssa osallistuin ensimmäistä kertaa jonkinlaiseen lavapyörähdykseen. Se oli kuumottavaa ja harmittaa, kun jälkikäteen olisin keksinyt ihan esityksentyngänkin. Mutta hei, ihan jopa sijoituin!






Ichijouji Ken - Digimon 02


Kuvaaja: Shiro samurai
Lapsena tykkäsin ehkä enemmän Pokémonista, mutta on pakko myöntää, että näin aikuisena Digimon vie voiton syvemmillä teemoillaan ja juonellaan. Tykkäsin aina hirveästi Digimon Keisarin/Kenin hahmokehityksestä. Halusinkin nimenomaan cossata "kilttiä" Keniä, joten valitsin villapaitaversion.

Puku oli aika yksinkertainen, mutta innolla askartelin itselleni vähän kömpelön digivicen ja söpön pehmo-Leafmonin.







Dr. Spencer Reid - Criminal Minds


Kuvaajat: Shiro samurai ja minä
Criminal Mindsia on tullut jo varsin monta tuotantokautta ja Reidin hiusmalli on vaihtunut usein. Samoin hahmon vaatemaussa on tapahtunut selvää kehitystä. Reid on ollut uskollinen ja mukava puku conien sunnuntaille. Vaatteet ovat yleensä olleet vain jotakin kaapista napattua. Kun hahmon vaatteet vaihtuvat n. kolme kertaa jaksossa, en näe että tarvitsisi välttämättä suoraan seurata referenssikuvaa.

Hahmon tunnistettavuuden kannalta olen hiljaksiin lisännyt pukuun luotiliivin, laminoidun henkilökortin ja revolverin. Etenkin revolverin muokkaaminen oli ihan hauska projekti.











Saitou Hajime - Hakuouki Shinsengumi Kitan


Kuvaajat: pikkuveli ja Shiro samurai
Tästäkin sarjasta taisin innostua kavereiden takia. Minut voi usein houkutella katsomaan ainakin pari ekaa jaksoa jotain intoilemalla cosplay-ryhmästä. Nytkin löysin siis itselleni mieluisan hahmon.

Tässä puvussa näin oikeastaan aika paljon vaivaa miekkoihin ja tuppiin, jotka on tehty puusta. Totta puhuen tupet olisi ehkä suosiolla kannattanut tehdä jostain kevyemmästä. 
Länsimaisen asun takkiin en ehkä ole ihan niin tyytyväinen kuin voisin. Mutta sen aikaisille ompeluskilleilleni se oli kyllä ihan hyvä suoritus.

Olennaisinta kuitenkin lienee, että ryhmässä cossaaminen oli kivaa.










Raistilin Majere - Dragonlance


Kuvaaja: Inkeri Lahtinen
Luin Drangonlanceja joskus teininä ja tietysti Raistlin oli suosikkini, niin kuin varmaan koko muunkin fandomin. Minkäs sille mahtaa; Raistlin on kryptinen ja ristiriitainen hahmo ja siksi todella kiehtova.

Tavallaan on harmi, ettei pukua ole tullut käytettyä sen enempää, koska sillä olisi ollut potentiaalia olla hieno. Näin jälkikäteen kaavun kangasvalinta kyllä kaduttaa. Kuvissa se voi näyttää siedettävältä, mutta on omaan makuuni ihan liian vaalea. Jos joskus innostuisin, voisin ehkä vähän korjailla pukua paremmaksi. Siitä voisi halutessaan tehdä tosi hienonkin.













Ukitake Juushiro - Bleach


Kuvaaja: Shiro samurai
Nuori Ukitake on niiltä ajoilta, kun Bleach ryhmä oli vielä vauhdissaan. Olin tehnyt uniformun jo aiemmin Kiralle, joten pelkästään uudella peruukilla sai uuden cossin. Ukitakea on taidettu pitää vain kerran eikä sitä ole edes kovin montaa kuvaa. Mutta en koskaan tainnut panostaa kyseiseen pukuun hirveän paljoa, joten ei sillä väliä.













Kikumaru Eiji - Pronce of Tennis


Kuvaaja: Shiro samurai ja ??
PoT innostus jatkui kavereiden kanssa ja puhetta oli edelleen ryhmäcosplaysta. Nyt kun yhden joukkueen uniformut oli jo tehty, niin niitähän voi ihan hyvin käyttää uudelleenkin. Päätin cossata Kikumarua, koska kaverini olivat cossaamassa Fujia ja Ryomaa ja Kikumaru meni hahmona paremmin yhteen näiden kanssa.

Kikumarun peruukki oli ensimmäinen, jota muokkasin ihan kunnolla. Ostin sopivammat sakset ja käytin paljon hiuslakkaa hiusten latvoihin. Olin ja olen edelleen melko tyytyväinen lopputulokseen.











Remus Lupin - Harry Potter


Kuvaaja: minä
Harry Potter on kestosuosikkini mitä fandomeihin tulee ja samaa voisi sanoa Remuksesta hahmona. Pidin Remuksesta oikeastaan ihan heti ja tämän kouluajat vangitsivat mielikuvitukseni jo ala-asteella. Ensimmäisen puvun Remukselle heitin kasaan, kun viimeinen elokuva ilmestyi ja reissasin Helsinkiin katsomaan sitä yhdessä muiden fanien kanssa. Sittemmin olen päivittänyt pukua aina välillä. Kirjoihin perustuvissa puvuissa on se kiva puoli, että voi vähän vapaammin tulkita hahmoaan.

Remukseni hiusmalli onkin siis vaihdellut jonkun verran. (Koska cossaajan oma hiusmalli on vaihdellut.) Aluksi en tehnyt kasvojen arpia, mutta myöhemmin aloin tehdä ne leffan malliin. Myöskin paremmin istuva kauluspaita ja neule on tullut ostettua, samoin leffoista tuttu kravatti.










Kaidoh Kaoru - Prince of Tennis


Kuvaaja: Inkeri Lahtinen
Kaverini alkoivat taas intoilla uudesta sarjasta ja saivat minutkin mukaan. Urheiluanimet vetoavat minuun, koska joukkueen ryhmähengessä ja -dynamiikassa on aina jotain, mitä on kiva seurata. Ei minua niinkään se urheilu kiinnosta vaan hahmojen väliset suhteet ja niiden kehittyminen.

Prince of Tenniksestä suosikikseni valikoitui Kaidoh. Osittain siksi, että koin Kaidohn luonteen sellaiseksi, että kuvissa poseeraaminen olisi helppoa. Kavereiden kanssa ryhdyimme yhdessä tekemään pukuja. Oli omat haasteensa kolmen ihmisen kesken ihmetellä materiaaleja ja kaavoja. En tiedä ryhtyisinkö tähän uudestaan ainakaan kovin mielelläni.

Takkiin olen kuitenkin aika tyytyväinen. Ehkä se on vähän turhan iso, kun kokemattomina laitoimme aika reilusti varaa. Alla olevalla pikeepaidalla on kuitenkin ongelmia. Valitsimme joustamattoman kankaan, kuka enää muistaa miksi. Oma paitani on aika jämpti enkä varmaan mahtuisi siihen enää.








Kira Izuru - Bleach

Kuvaajat: Miika Ojamo ja Shiro samurai
Bleachista innostuin muutaman kaverini kautta. Kira oli suosikkini ja muutenkin pidin hirveästi juuri Soul Societyn porukasta.

Kun bongasin Turun Animeconiin tulevan Bleach-ryhmän, päätin pistää toimeksi ja tehdä puvun. Hakaman rakenteen hahmottaminen oli jännää hommaa, mutta luulisin saaneeni aikaiseksi ainakin ihan okei puvun. Siihen nähden, että kyseessä on toinen tai kolmas pukuni, olen aika tyytyväinen. Pitäisin tätä vieläkin päälläni ihan mielellään.

Ryhmä oli oikein mukaansatempaava ja teinkin myöhemmin muitakin Bleach-pukuja. Ryhmästä löytyivät myös pitkäaikaisimmat coniystävät.








Hibari Kyoya - Katekyo Hitman Reborn!

Kuvaaja: Ida Juva
Ensimmäinen cossini koskaan. Kaverit houkuttelivat Reborn! cosplay-ryhmään kanssaan. Hibari oli suosikkihahmoni ja puku ei näyttänyt liian monimutkaiselta. 

Olin silloin ihan hirveän ylpeä itse ommellusta takista ja kaukaa katsottuna se näyttääkin ihan siedettävältä. Huom. kaukaa katsottuna... Peruukki on taattua Punanaamio-laatua ja on nykyään tallessa lähinnä sitä varten, että siitä voi vaikka tehdä keihääseen karvaturvelon tms.

Hibirdin tein itse ja siihen olen oikeastaan vieläkin aika tyytyväinen. Sen pyllyssä on magneetti, jonka oli tarkoitus pitää se paikoillaan. Ei se kyllä ihan niin toiminut ja jouduin kuitenkin hakaneulalla laittamaan sen takkiin. Mutta metallikaiteisiin se tarttuu ainakin jotenkuten.

Wednesday, 4 May 2016

Cosvision - vanhoja ystäviä ja conifiiliksiä

Cosvision oli minulle tavallaan paluu conittamiseen nuorempana. Matkustin coniin yksikseni junalla ja nukuin lattiamajoituksessa. Nykyään sitä yleensä matkustaa porukassa ja tietää etukäteen kenen kanssa tulee liikkumaan conissa. Oikeastaan vähän tietoisestikin tein tämän valinnan enkä edes  hirveästi kysellyt minne kaverit ja tutut ovat menossa.

Tavaran raahaaminen mukana oli kyllä ikävää. En ole kaivannut tätä osaa teininä conittamisesta yhtään. Hiukan auttoi se, että olin ostanut kirpputorilta potkulaudan, jolla oli vähän nopeampi ja kevyempi potkutella sitten rautatieaseman, conipaikan ja majoituksen väliä.
Upea kulkupelini läpi conin.
Conipaikalla dumppasin tavarani narikkaan ja laitoin puvun kokonaan päälle. Cossattavat hahmot olivat oikeastaan samat kuin Popcultissa, mutta asut olivat erit. Lauantaina cossi oli Ned the Piemaker ja nimenomaan versio jaksosta Comfort food. Ajattelin, että hiukan monimutkaisempi asu kera piirakkahatun olisi paremmin tunnistettavissa. Puvun kanssa kyllä tuli kiire ja stressi ja olin oikeastaan aika helpottunut, että sain puvun yleensäkään valmiiksi.

Conipaikalla oli aika vähän porukkaa ja kokonaisuudessaan ihmisiä oli yllättävän vähän. Paitsi pukuhuoneessa, joka oli pieni ja tupaten täynnä. Suosiolla korjailin pukuani vessassa, joka sen sijaan oli oikeinkin iso ja täynnä peilejä.


Ensimmäinen ohjelma, johon menin, oli Rimpun luento cosplaysta ja mediasta. Luento oli juuri niin hauska kuin odotinkin ja myöskin varsin täynnä. Itselleni media ja journalismi ei ole niitä tutuimpia tutkimuksenkohteita, joten jotain uuttakin oli mukana.

Päädyin juttelemaan yllättävän paljon ihmisille. Olen huomannut, että yksin conissa tulee aktiivisemmin etsittyä juttuseuraa ja yksinäiselle cossaajalle tullaan puhumaan jotenkin enemmän. Juttelin mm. Hiccup ja Stoick cossaajien kanssa Pushing Daisiesista ja Isabelle-cossaajan kanssa Animal Crossingista. Etenkin Animal Crossingista löytyi juteltavaa jo siitä, millaisia kyläläisiä kummallakin on.

Evillustrator - Miraculous Ladybug

Gravity Falls -porukkaa



Isabelle - Animal Crossing
Bongasin myöskin tuttuja: ensin Jäärän, Zkitsunen ja Yamacun ja sitten Shiro Samurain, Frozen Angelin ja Sacchanin (+ Firithin, jota en tuntenut entuudestaan). Oli kiva nähdä pitkästä aikaa näitäkin ihmisiä. Siinä vaan käy niin, että porukka lakkaa conittamasta niin aktiivisesti tai ei satu koskaan tulemaan niihin coneihin, joihin itse on menossa. (Ja toisinpäin.)

Shiro samurain kanssa pidettiin myös pieni shootti Nedille. Oli kivaa saada muutama kuva puvusta. Olin kyllä huonosti valmistautunut enkä ollut yhtään miettinyt poseerauksia, mutta kai sieltä jotain kuvia saatiin.
Photo by Shiro samurai
Photo by Shiro samurai

Photo by Shiro samurai

Myös cossikisa tuli lauantain osalta katsastettua. Hall kisassa oli jännää nähdä millaisia pukuja sinne oli valittu, koska koko conin pukujen taso tuntui olevan aika korkea. Selvästi porukka on laittanut parastaan esille kun tapahtuma kuitenkin keskittyy cosplayhin. Kisan jälkeen livahdin hetkeksi katsomaan viimeiset sanat Cosplay ja liikuntarajoitteet -luennosta. Nyt toivonkin, että ohjelma pääsee vielä johonkin muuhunkin coniin paremmalle sijainnille, koska haluaisin nähdä sen kokonaisuudessaan.

Conipaikka alkoi sulkeutua hetkeksi enne iltabileitä. Sovin parin kaverin kanssa, että nähtäisi siellä ja potkuttelin kantamuksineni lattiamajoitukseen. Ilokseni bongasin sieltä ainakin yhden tutun naaman, Sannan, ja levitin makuupussini lähistölle. Lattiamajoitus tapahtui kiipeilykeskuksessa, joka oli aika top notch lattiamajoitus, koska puolet lattiasta oli peitetty paksulla jumppapatjalla, jolla sai nukkua. Hyvästi selkäkivut ja puutuneet käsivarret, joita olin etukäteen odottanut tapahtuviksi.


Pesin meikit pois ja laitoin itseni kasaan iltaa varten. Olin myös ihan hirveän nälkäinen, joten kävin keskustassa etsimässä ruokaa ja päädyin ensimmäiseen halvan näköiseen ruokapaikkaan. Vedin kebabia naamaan niin paljon kuin jaksoin ja hilpaisin iltabileisiin. Missasin ensimmäisen ohjelmanumeron, mutta ehdin aika sopivasti Pukuvuodon alkuun. Pukuvuoto oli oikein hilpeä, mutta huomattavasti sekavampi verrattuna ei-humalaisiin aiempiin versioihin. Odotan uteliaisuudella miltä leikattu versio tästä näyttää, koska juttu meni välillä sivuun ja pahasti. Nautin kuitenkin, kun voin vain hengailla kavereiden ja uusienkin tyyppien kanssa vähän aikaa. Tällaisista iltabileistä minä pidän.


Olisin ehkä jaksanut vielä tanssia, mutta kun kaikki tutut alkoivat liueta paikalta, lähdin minäkin majoitukseen suihkuun ja nukkumaan. Majoitushommat sujuivat oikein hyvin. Suihkuja oli tosiaan vain yksi per binäärinen sukupuoli, mutta näin pienellä majoitusporukalla se nipin napin riitti.

Sunnuntaiaamuna oli taas edessä pähkäily ohjelmien välillä. Cossi-kisat tuntuvat jotenkin vakiovalinnalta, mutta halusin myös jotain vähän erilaista ja päädyin menemään special effects makeup -luennolle. Siitä sai ihan hyvän kuvan halvoista materiaaleista, joista voi tehdä hirviömaskeja. Hirveästi promottiin myös puhujan tulevaa leffaprojektia, Backwood madnessiä. Mutta se kuulosti ja näytti oikeastaan aika siistiltä ja voisin ihan oikeasi käydä sen katsomassa kun se joskus tulee ulos ja katsottavaksi.

Sitten ei pitkään toviin tullut niin minua niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Käväisin myyntipöytäsalissa. Mukaan tarttui hattara ja XS palanen Worblaa. Ostin sen lähinnä että pääsisin tutustumaan materiaaliin ja siihen miten sitä käsitellään. Näin pienestä palasta voi ehkä tehdä koruja tai jonkun pienen maskin tai yhden pienen armorin palan tai jotain.




















Photo by Shiro samurai






















Sitten oli vuorossa Quinsonituksen konsertti. Kuuntelin vain ensimmäisen puoliajan ja melkein harmittaa etten jäänyt katsomaan koko settiä. Quinsonituslaisista näkee, että heillä on ihan hirveän hauskaa itselläänkin soittaessa ja se tuntuu ulottuvan yleisöönkin. Itse ainakin nautin kovasti, vaikken ihan kaikkia biisejä tuntenutkaan.

Toisen puoliajan jätin väliin, koska halusin vielä hengata hetken Shiro samurain kanssa, joka piakkoin ystävineen oli lähdössä kotimatkalle. Kävelimme Shiron kanssa lähikauppaan ostamaan välipalaa ja saatiin vihdoin vaihdettua muutamat kuulumisetkin. Pian kuitenkin huikkailtiin heipat sen kera, että useammin pitäisi puhua.

Kotimatkaa varten otin peruukin pois ja hain tavarani narikasta. Hetken odottelin, josko ystäväni Noora ilmestyisi kotimatkaseuraksi. Tälle oli kuitenkin tullut vielä joku kiire, joten hiki hatussa potkulautailin rautatieasemalle ja ehdin laiturille juuri kun junani kuulutettiin saapuvaksi. Kotimatka kului ilman ihmeempää. Pelasin Animal Crossingia ja sen kanssa matka katosi nopeasti.

Wednesday, 13 April 2016

Popcult - ohjelmaa ja musikaali

Lähiaikoina minuun on aina ennen conia iskenyt iso epävarmuus siitä, minkä puvun laitan. Niin nytkin. En ole hetkeen ehtinyt tehdä mitään isoja, uusia pukuja, joista olisin ollut erityisen innostunut. Tämä varmasti kontribuoi siihen, että jää yleensäkään jotain pohdittavaa pukuvalintoihin. Tälläkin kertaa pähkäilin hyvän aikaa pukujen vaivalloisuutta pitää päällä versus tunnistettavuus. Lopulta oli helpottavaa todeta, että viis tunnistettavuudesta ja laittaa puku, johon innostusta oli edes vähän. Kyseinen puku oli Ned the Piemaker sarjasta Pushing Daisies.

Conireissu alkoi taas perjantaisella siirtymisellä ystävämme Idan kämpälle. Sieltä käsin oli lauantaiaamulla mukava automatka itse conipaikalle. Lauantain puku oli bileasu!Nitori, jota pidin cosplay-tanssiaisissa. Ajattelin, että puku voisi kaivata vielä pyörähdystä kunnon conissa ja pientä photo shoottia nyt ainakin. Pukua parantamaan lainasin Roosalta ankkarepun nimeltä Kaino-Vieno. Kaino oli pieni reppu, mutta oikein suosittua coniseuraa.

Con alkoi reissulla kirpputorihuoneeseen. Ensinnäkin viemään kavereiden tavaroita myyntiin. Minun mukaani tarttui ruskea puolipitkä peruukki 10 eurolla. Pussissa ei ollut kuvaa, mutta väri oli hyvä ja turhan pituuden voi leikata pois. Tämän peruukin tulevaisuudessa on ehkä Haruhi Fujioka Ouran Highschool Hostclubista. Tai miksei siinä välissä jokin larppi-hahmokin? Kotona totesin, että peruukki oli takussa ja otsahiukset oli nyrhitty melko lyhyiksi. En siti kadu, koska 10 euroa. Ja saan tästä mielenkiintoisen projektin, jossa parhaani mukaan pelastan tämän peruukin.

Käytävässä tapasin tuttuja ja liityin heidän seuraansa Potter-miitissä. Tylyconia mainostettiin ahkerasti ja itselläni ainakin on kaikki suunnitelmat mennä sitten vuoden päästä sinne. Miitistä minulle jäi käteen myös ajatus siitä, että jos Turussa olisi jästihuispausjoukkue, liittyisin ehkä siihen aika äkkiä.

Miitin jälkeen pidin välillä taukoa ohjelmista ja kiertelin taidekujan. Ja käytiin tässä välissä kaupassakin ostamassa välipalaa. Välipalat popsittiin aika nopeasti, koska seuraavaksi oli kiire cossi-kisaan. Kisa ei ollut mitenkään kovin pitkä. Sarjat olivat design ja perus pukukisa. Design-kisa on ideana tosi kiva ja porukka tekee aina tosi siistejä juttuja. Näkee, että itseään ei päästetä helpolla vaikka design ei olekaan suoraan lähteestä.

Kisa loppui aika nopeasti, mikä ei kyllä haitannut, koska marssin siitä suoraan eri päähän rakennusta katsomaan Pottereiden pimeä puoli -luentoa. Sinällään luennossa ei ollut paljoa uutta, mutta pitäjät olivat ihan hauskoja ja nautin silti. Luennon jälkeen jäin oikeastaan vain tönöttämään paikoilleni, koska samassa salissa alkoi pian Steven Universe-luento. Luento oli laadukas ja toi jopa joitain minulle uusia ajatuksia.

Sitten oli hetki vielä conia. Roosa otti hieman kuvia cossistani. Nitori sai ainakin yhdeltä ihmiseltä kehuja ja olin kovin otettu, kun minua sanottiin söpöksi varmaan kolme kertaa alle minuutissa.





















Kuvien jälkeen porukkamme alkoi kasaantua. Viimeinen taidekujakierros tälle päivälle tehtiin ja vegaani-ystäväni johdattivat meidät Soi Soihin syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Se joka sanoo vegaaniruokaa mauttomaksi ei ole käynyt oikeassa paikassa syömässä.

















Sunnuntain cossi oli Ned the Piemaker. Olin harkinnut, että tekisin hahmolle piirakkalaatikon, jollaisia tv-sarjassa aina välillä näkyy. Ja päällystinkin kotona kenkälaatikon  puupintaa imitoivalla kontaktimuovilla. Mutta laatikko oli vaiva kantaa mukana ja päätin tyytyä vain vaatteisiin. Ehkä hahmo ei ollut erityisen tunnistettava, mutta en piitannut siitä, mikä oli oikeastaan aika vapauttavaa.

Conipaikalla ehdin taas kierrellä hetken taidekujalla ja myyntipöydillä ennen Cosplay ja feminismi-luentoa. Miron näkökulma homona sosiaalialan opiskelijana ja LGBT+ aktivistina oli mielenkiintoinen, koska itselläni ei ole mitään mainittavaa taustaa oikeassa tutkimuksessa aiheeseen liittyen. Valitettavasti luento oli kovin lyhyt, koska juttua olisi varmasti riittänyt tuntikausiksi.


Kiire kuitenkin oli niin meillä kuin luennonpitäjälläkin Valitsen sinut! -musikaaliin. Kaverit olivat pitäneet paikkaa ja jännityksellä asetuimme paikoillemme. Jännitystä oli ilmassa myös kaverimme Nooran puolesta, joka kohta flunssaisena, mutta päättäväisenä kiipeäisi lavalle muiden musikaalilaisten joukossa. 


Musikaali oli upea. Ensinnäkin itkin ihan luvattoman paljon. Toiseksi se puvustus! Niin nokkelia juttuja oli tehty pokémonien puvustamisessa. Blastoise oli yksi lemppareistani. Paljon kimono ja hakama-tyylisiä elementtejä oli käytetty, samoin samurai-haarniskan tyyppisiä osia. Blastoiselle kaiken kruunasi kilpi-reppu. Myös Bulbasaurin sipuli saa erityismaininnan.

Saalis taidekujalta
Musikaalin jälkeen kävimme joukkohalaamassa Nooraa ja liukenimme sitten conipaikalta läheiseen Heseen ja lopulta kotiin. Matkalla puhuimme vielä hassuista Potter-ryhmäcosseista Tylyconia ajatellen. Con oli mukava ja viihdyin vaihteeksi paljon ohjelmissa enkä kadu yhtään; ohjelmat oli hyviä.

Seuraavaksi on edessä Cosvision!

Thursday, 7 January 2016

Tanssahtelua cosplayssa

Viime viikonloppuna oli aika PK-seudun cosplay harrastajien järjestämille cosplay-tanssiaisille. En ole aikaisempina vuosina jaksanut lähteä, koska en olisi kuitenkaan tanssinut ja matka tuntui liian pitkältä siihen nähden. Mikä tänä vuonna sitten muuttui? Se, että olen hiljalleen uskaltautunut haparoiden tanssilattialle, kiitos sen yhden larpin missä sai tanssahdella hahmonaan, jonka kuuluikin olla jähmeä ja huono tanssija. Ja lisää boostia tuli SM-kisojen iltabileistä, joissa myös parin kaverin turvin uskalsin hiukan tanssilattialle myöskin.

Puvuksi valikoin Nitorin Free!:stä. Innostunein olin tekemään oman designin ensimmäisen kauden lopputunnarin bile-asusta. Nitori kun ei esiinny tanssiklubi-asussa ollenkaan. (Yleisesti Nitorin puuttuminen kaikenlaisista official arteista on ihan tyhmää. :( ) Oikeastaan parissa päivässä ompelin kasaan college-takin ja T-paidan. Niistä ei ole sen ihmeempää sanottavaa. Kaksipuolinen silitettävä liima-paperi on vieläkin parasta tavaraa.

Kuvan otti Helene Lindfors.
Bileiden lisäksi olennainen osa tanssiaisia olivat myös perinteiset tanssit. Tätä varten nappasin vain kivan yhdistelmän omistamiani juhlavaatteita. Pakko on myöntää, etten oikeastaan osannut näistä perinteisistä tansseista mitään muuta kuin pornopolkan. Bussimatkalla tapahtumaan selasin läpi youtube-videoita tansseista. Paikan päältä bongasin myös tutun kaverin, joka suostui selittämään minulle miten muutama tansseista menikään. Pääsin siis pariin kolmeen tanssiin mukaan sen turvin että askeleet olivat helpohkot, muistin ne videotutoriaaleista edes vähän ja parini pystyi neuvomaan. Tanssiminen olikin yllättävän hauskaa. Syytän yläastetta siitä, että se on pilannut paritanssien (yms.) maineen.

Tapahtumapaikalla bongasin muutenkin joitakin tuttuja ja pääsin jutustelemaan pitkästä aikaa näiden kanssa. Joskus on ihan virkistävää lähteä yksin reissuun niin voi sitten rauhassa olla ja mennä ja jutella tutuille. Kun vielä saisi aikaiseksi mentyä juttelemaan uusillekin typeille. Silmäilin hiukan paikalla olevaa Rin-cossaajaa, mutten sitten uskaltanut. Senpai didn't notice you this time, Nitori.

Iltabilemäisempi osio olikin sitten enemmän osallistuttavissa, koska nyt ei tarvinnut ihan varsinaisesti osata tanssia. Ujosti hyppäsin välillä mukaan rinkiin, josta tunsin ainakin pari naamaa. Välillä taas istahdin reunalle. Oli hauskaa seurata, mitkä biisit kiskaisivat koko salin tanssimaan. (...heeei, macarena!) Hiukan harmitti, kun oli pakko lähteä kohti Kamppia ja kotiin vievää linja-autoa, kun salista tuli putkeen ainakin kolme oikein tanssittavaa biisiä.

Paluumatka oli kamala, kiitos humalaisten aikuisten miesten, jotka olivat ilmeisesti olleet katsomassa jääkiekkoa. En ole koskaan ollut niin iloinen, että joku tuntematon istuu viereeni bussissa. Kiitos siitä että läsnäolosi esti viereeni istumisen humalaisemmilta yksilöiltä. Tästä huolimatta reissu oli koko komeudessaan ihan hauska. Seuraavalla kerralla voisi tietysti pyydellä yöpaikkaa kavereilta niin ei illalla tulisi niin hirveä kiire pois.

Bye bye~

Friday, 18 September 2015

Nitori - mekko, peruukki ja meikkiä

Nitorin puvussa oli joitain asioita, jotka koen mielekkääksi mainita. En siis ryhdy kuvailemaan ihan koko puvun valmistusta. Suurin osa pukua oli mekko. En ole koskaan ommellut mekkoa, mutta ei se kovin vaikeaa ollut. Kangasta kului enemmän kuin mitä ajattelin ja jouduin tekemään pari ei-ideaalista ratkaisua, kuten jakamaan kappaleita puoliksi ja sommittelemaan niitä langansuuntaan nähden typerästi. Muistin nähneeni käsityölehdissä mahdollisesti sopivan kaavan ja etsin sen käsiini. Kyseessä oli vuodelta 2010 Suuren Käsityölehden numero 3, kaava 6, sivu 53. Halusin sen, koska siinä oli kaulukset ja helma, joka oli tarpeeksi laaja alushameelle. Tietysti kaava kävi taas läpi ison määrän muutoksia, kuten vyötärön leventäminen, helman lyhentäminen ja muuten muokkaus Nitorin mekon näköiseksi.

Alushameen, essun ja pääpannan väänsin aikalailla perstuntumalla. Kyseessä kun oli aika yksinkertaisia osia. Eniten vaivaa oli siinä, että asioita piti reunustaa röyhelöllä, mikä tarkoitti ensin kangassuikaleen reunan huolittelemista ja sitten sen rypyttämistä siististi kappaleen reunaan. Hameen alahelmaankin piti tulla röyhelö, mutta ompelukoneeni teki temput ja alkoi tikata rumasti, niin kuin edellisessä postauksessa mainitsinkin.

Osa pukua tuli etsittyä kaupasta ja puhdasta tuuria oli se, että satuin kävelemään Citymarketissa kenkäosaston ohi ja bongaamaan alennuksessa olevat punaiset ballerinat, joissa oli jopa jalkapöydän yli menevä kuminauha valmiina! Suurempi ongelma olivat sukat. Jotenkin olin kuvitellut, että tavallisten, valkoisten ylipolvensukkien löytäminen olisi helppoa. Olin erehtynyt. Ihan liian monen kaupan jälkeen löysin valkoiset ja paksut sukkahousut, jotka kelpasivat. (Sukkien piti olla paksut, koska en halunnut ajella komeita säärikarvojani, jos ei ole ihan pakko.) Alunperin aioin vain leikata niistä sukat, mutta päädyin siihen, että sukkahousut olisivat mukavammat eikä kukaan huomaisi eroa kuitenkaan.

Peruukin tilasin brittiläisestä CosCraftista. Sivusto oli selkeä ja tilaaminen sujui ihan näppärästi. Toimitus oli niin nopea kuin luvattiinkin. Peruukki, jonka tilasin oli hopeinen ja malli kulki sivustolla nimellä prince. Se oli tarpeettoman pitkä, mutta sen olin kokoajan tiennyt ja aikomukseni olikin leikata se muotoonsa. Nitorin hiukset ovat ärsyttävän keskiharmaanhopeiset ja taittavat joskus laventeliin. Peruukki ei siis sinällään ollut ideaalisen värinen, mutta minusta sopivin, jonka löysin ainakaan omassa hintaluokassaan. Peruukki oli laadultaan ihan sitä perus cosplayperukkilaatua enkä kokenut mitään yllätyksiä sen kanssa.


Toinen iso juttu oli meikkaus. Minulla on luomi saman silmän alla kuin Nitorilla, mutta Nitorin luomi on paljon sivummassa. Arvioin, että kaksi selkeää luomea niin lähekkäin ei näytä hyvältä cosplayn tapauksessa. Tarvitsin siis jotain, mikä peittäisi luomen. Ensimmäistä kertaa elämässäni kysyin siis meikkiosaston myyjältä apua. Tämä oli oikein miellyttävä ja ymmärsi heti että kyseessä oli hieman kertaluontoisempi projekti enkä siksi haluaisi ihan kalleinta. Hän nappasi tuotteen, valitsi sopivamman sävyn ja vielä kokeili luomeeni, että se peittyy, samalla neuvoen minulle, miten meikkaus kannattaa tehdä. Ohimennen sain myös ilmaisen näytteen tummia silmänalusia peittävää meikkiä, joka kuulemma auttaisi vetämään huomiota peitetystä luomesta. Samalla sain myös nopsan suosituksen vedenpitävästä liquid eyelinerista. Olin oikein tyytyväinen palveluun. Tuntui, että sain mitä tarvitsin.

Kuvasta näkee, että oikean luomen näkee oikeastaan vasta kun
tietää etsiä. Silmämeikkikään eiole niin levinnyt
kuin yleensä conin viimehetkillä.
Peitepuikko, jonka ostin oli Max factorin Pan Stik. Maksoi muistaakseni 12-13 euroa. Putkilo on ihan kivan kokoinen siihen nähden miten vähän sitä loputa kuluu ja mielestäni oli ihan hintansa arvoinen. Tästä riittää minulle varmasti vuosikausiksi, edellyttäen ettei se mene huonoksi ajan myötä. Ja mikä olennaisinta, luomi peittyi ihan tarpeeksi hyvin ja meikki pysyi. Ei tarvinnut pitkin conia lisäillä jatkuvasti. (Ja se tuoksuu joltain kanelin tapaiselta?)

Eyelineri oli Lumenen Blueberry Intense Liner Waterproof. Minulle ainakin suti oli ihan miellyttävä käyttää. Olin aiemmin pelotellut itseäni sillä, että nestemäinen rajauskynä on vaikeaa ja suttaavaa käyttää, joten olin pysytellyt geelimäisessä. Mutta itse asiassa nestemäinen taisikin sopia minulle paremmin! Ongelmani on aina ollut se, että en saa painettua tarpeeksi jäljen saamiseksi ilman, että viivoista tulee epäsiistejä. Nestemäisellä ei ole tätä ongelmaa. Tämä eyelineri piti myös lupauksensa vedenpitävyydestä ihan hyvin. Rajaus ei levinnyt tai tuhriintunut päivän mittaa. Jos se vähän lähtikin, niin se mureni siististi pois, mikä on ehkä kuitenkin parempi kuin leviäminen. Terävä rajaus myös sopii ehkä oikeastaan paremmin animehahmoille.

Tänään opin, että kannattaa kysyä myyjiltä, vaikka olisikin tyhmä olo. Kysymyksiin vastaaminen on kuitenkin heidän työtään ja saatat löytää tähän mennessä parhaat cosplaymeikkisi.